Nuohooja tuli kuten oli sovittu ja käytiin kaikki käyttöön tulevat tulisijat läpi, sekä yleisesti hormin kuntoa, sekä tuli ne myös siinä samalla nuohottuakkin. Nuohoojan mukaan piipun kylmä osa on Primaa ja muuten hormisto on hyvässä kunnossa. Noottia tuli yläkerran aiemmista korjauksista, koska piippu ei ollut näkyvissä vaan peitetty tapetein ja Haltex-levyin. Jatko-ohjeena olikin, että yläkerrasta pitää piippu ottaa näkyviin. Nuohooja nuohouksen jälkeen totesi, että keittiön seinässä on savupellin paikka ja seillä on näkyvissä urat joissa pelti on kulkenut. Pikaisen mittailun jälkeen tehtiin hahmotelma piipun ulkopintaan oletettun savupellin paikan merkiksi.

Nuohoojan lähdettyä ja Inkan tultua kotiin pääsin ottamaan painimatsia puuhellan kanssa. Siirsin hormin ulostulon takaa kyljelle, naputtelin hellasta vanhoja laasteja irti jotta liitosputki menee paikoilleen, irrotin hormista loput ”umpeenmuurausjämät” pois, sekä aloitin löytöreken kadonneen savupellin paikan metsästämiseksi. Pelti löytyi tovin porailun jälkeen ja täytyy sanoa, että en olisi uskonut että siinä se olisi ollut. Tosin jälkiviisaan ko. kohdassa oli pieni halkeama ja naputtelamalla se olisi siitä kohdasta jopa saattanut löytyäkkin. Nyt enää pitää löytää jostain uusi savupelti (leveys 18,3mm ja syvyys ???mm), palovillaa tai jokin muu tapa liitosputken tilkitsemiseksi, sekä keraamista/lasikuitunarua hellalevyjen uudelleen tiivistämiseksi. Niin ja jotta hellan sai kiinni piippuun, piti sitä nostaa 8cm – seuraavan keittiöremontin yhteydessä, täytyy tehdä tuo nosto sitten ”oikeasti siististi”. Nyt kun tietää, että kyse on väliaikaisesta (N+5 vuotta) ratkaisusta, niin en viitsinyt tuhertaa sen kanssa liiemmin.